Kuinka monta kertaa autoa ajaessamme tai vaikkapa kävellessämme hoidamme puheluita, sometamme ja hoidamme erilaisia asioita yhtäaikaa. Kuinka moni kokee työssään erilaisten asioiden suorittamista ja laistaa esim. ruokatauoista, koska sinäkin aikana saa monia asioita hoidettua. Jopa vapaa-ajastamme, liikunnasta, ihmissuhteistamme, lomailustamme ja pukeutumisestamme voi tulla suorituskeskeistä. Meno nykymaailmassa on kiireistä, suorituskeskeistä ja stressaavaa ja sitä ei voi välttää. Jotkut sietävät stressiä paremmin, jotkut huonommin, jotkut voivat jopa nauttia siitä. Tosin asiantuntijoiden mielestä pitkään jatkunut stressi, ilman riittävää lepoa ja elpymistä johtaa sairastumiseen. Puhelin laitetaan lataukseen, kun siitä alkaa virta loppua, mutta aivomme pitäisi pystyä kytkemään välillä "Off" tilaan, jotta ne latautuisivat.

Itse tunnistan itseni siitä, että olen kokenut olevani parhaimmillani pienessä kiireessä ja stressissä. Teen asioita täysillä. Kaikkia asioita. Työ, mitä teen, käytän siihen kaikki energiat ja voimat, haluan tehdä sen niin hyvin kun pystyn. Samoin on harrastusteni parissa, kodinhoidossa, ym. Haen täydellisyyttä ja se teettää töitä. Suorittamisesta on tullut ikäänkuin elämänmittari, haluan, että kaikki on tip top joka saralla. Ehkä sisälläni asuu pieni perfektionisti. Minun täytyy jatkuvasti muistutella itselleni, että ei haittaa, vaikka tänään jää imuroimatta tai ei haittaa, jos en saa nyt sitä sähköpostia juuri tänään hoidettua. Maailma ei tule valmiiksi, vaikka koko ajan tekisimme.

Lähes kaksi vuotta sitten pysähdyin miettimään, että minne ovat jääneet ne yksittäiset kauniit ja merkitykselliset asiat, joita ennen huomasin päivittäin arjessani. Ajattelin sen olevan aikuisuuden tuomaa muutosta, että pieniä asioita ei enää huomaa... Ulkona kävellessä, en nähnyt kauniin väristä perhosta tai pakkasessa en nähnyt enää hankea, joka loisti timantteja, kun valo osui siihen. Arki sujui rutiinilla, mutta huomasin kadottaneeni jotakin arvokasta elämästäni. Tein suuren päätöksen ja jäin pois työstäni vuorotteluvapaalle. Annoin aikaani lapsilleni ja itselleni. Opettelin uusia asioita, kuten villasukan kutomista tai maton virkkaamista. Kuljimme paljon metsässä ja teimme asioita yhdessä lasten ja perheen kanssa. Pikkuhiljaa irrottauduin oravanpyörästäni ja huomasin kuinka kaunis tähtitaivas voikaan olla tai kuinka syksyinen metsä voikaan tuoksua raikkalle ja puhtaalle tai kuinka syksyisestä lehtikasassa kävelemisestä kuuluukaan ihana ääni. Huomasin, miten ihana oli lukea illalla kirjaa, kun pysyi hereillä tai miten suloisesti minun lapseni hymyilee ja kertoilee tarinoita. Jätin tietoisesti pois uutisten seuraamisen, en halunnut kuulla maailmalta ikäviä asioita. Elin siinä onnellisuuden kuplassa ja nautin olostani. Huomasin, että olin löytänyt jotain, minkä olin kadottanut huomaamattani ja pikku hiljaa. Olin saanut takaisin tuntosarveni, kykyni nähdä, kuulla, haistaa ja tuntea asioita.

Minä tarvitsin aikaa pysähtyä. Tarvitsin aikaa itselleni. En huomannut töissä ollessani olevani väsynyt, vaan nautin työstäni. Huomasin vain kodattaneeni jotain. Huomasin, että minulla ei ollut kykyä nähdä kauniita pieniä asioita ymprilläni, en pystynyt elämään siinä hetkessä ja nauttimaan olostani. Pikku hiljaa opin näkemään asioita, pieniäkin asioita, joista olin kiitollinen sillä hetkellä. Sen ei tarvinnut olla iso asia, se oli vaikka oma kasvattama herne kasvimaalta tai takkatuli ja villasukat tai lapsi istumassa omassa sylissä tai makoilu saunanlauteilla... Se saattoi olla hyvin arkinenkin asia, joka olisi voinut mennä ohi sen kummemmin ajattelematta, mutta opettelin pysähtymään hetkeen ja ajattelemaan ja olemaan kiitollinen juuri siitä hetkestä, jossa elin. Yks kaks saatoin pysähtyä katsomaan jotatkin peltoa, miten upean värikäs se on kesällä, tai kuinka kuu menee pilven taakse ja huomasin hymyileväni. Opin nauttimaan taas ystävien kanssa teehetkistä ja ajasta läheisteni kanssa. Opin huomaamaan kuinka iso voimavara kiitollisuus on. Se oli minulle se suurin juttu, elää siinä hetkessä missä olen ja oppia nauttimaan siitä ja oppia arvostamaan niitä arkisia pieniä asioita.

 

Tällä kaikella haluan sanoa sitä, että kun Sinusta tuntuu, että elämä kaatuu päällesi ja olet stressin vallassa

1. Lepää, nuku tarpeeksi ja anna itsellesi aikaa voimaantua

2. Syö terveellisesti, juo riittävästi vettä ja liiku säännöllisesti

3. Opettele kiitollisuutta elämässäsi. Opettele näkemään arjessasi pieniä asioita, joista olet kiitollinen. Niistä kasvaa ajanmittaan suurta.

4. Opettele pois kielteisestä ja negatiivisesta ajattelutavasta ja usko unelmiisi ja uskalla tehdä elämässäsi ratkaisuja, joista haaveilet ja jotka ovat Sinulle tärkeitä. Näe elämäsi mahdollisuutena ja tee siitä juuri sellainen maalaus, kun itse haluat.

 

Lopuksi haluan heittää haasteen viikon ajaksi toteutettavaksi Sinulle:

KIITOLLISUUS HAASTE

- Aloita aamusi sillä, että hiljennyt ja mietit kolme asiaa, joista olet kiitollinen.

- Kirjoita kiitosviesti jollekulle henkilölle, joka on vaikuttanut elämääsi positiivisesti. Anna hyvän kiertää.

- Tee itsellesi siunauspäiväkirja, johon kirjoitat päivän päätteeksi asioita, joista tunnet kiitollisuuta

- Ole kiitollinen myös itsestäsi. Arvosta itseäsi ja anna itsellesi lupa rentoutua jollakin tavalla, josta pidät. Käy hierojalla tai jalkahoidossa tai lue Sinulle tärkeää kirjaa tai pelaa kortteja ystäväsi kanssa tai käy juoksulenkillä... Tee asioita, joista Sinä pidät ja ole ylpeä itsestäsi.

 

Lämpimin ajatuksin,

Anne