Kerron aluksi hieman omaa taustaa ja tarinaa. Olen syönyt omasta mielestäni suht terveellisesti aina. Tai niin ainakin ajattelin, ennen. Söin vähän niin kuin meitä on opetettu. Paljon kasviksia, hedelmiä, marjoja, täysjyvä viljatuotteita, maustamatonta jogurttia, rahkaa, kalaa, kanaa, nautaa... Omasta mielestäni ainoa paheeni oli sokeri, lähinnä suklaa ja irtokarkit. Niitä meni joka päivä. Lapsilta salaa mutustin ja töissä välipalaksi. No, ostoskoristani löytyi aika paljon myös eineksiä. Selitin itselleni, että kiireisen kotiäidin on helppo turvautua nakkipakettiin tai pinaattilettuihin tai kalapuikkoihin. Suolaa käytin runsaasti. "Pitäähän ruoan maistua" - ajattelin. En osannut oikein muita mausteita käyttää. Iltapalaksi lapsille lettuja, valkoiseen viljaan ja tietenkin itselle myös muutama... Kasviksiakin oikeasti luulin syöväni paljon, mutta tuliko oikeasti edes se 500 g joka päivä täyteen ja oliko siinä montaa eri väriä. Ei varmasti. Tämä kaikki ei näkynyt minussa ulkomuodollisesti juuri missään, vasta viimeisen vuoden-kahden aikana se alkoi näkyä hieman. Vaatekokoni isoni yhdellä-kahdella koolla, riippuen vaatteesta. Ajattelin, että lasten jälkeen se onkin sallittua. Ulkoinen olemus oli kuitenkin pientä. Olin syönyt 2 vuotta antibioottia putkeen ihoni takia. Olin ottanut lähes joka ilta päänsärkylääkettä pääkipuuni. Otin suklaata ja päiväunia väsymykseeni ja siihen, kun tuntui, että energiat loppuu... Vatsani oli joka ilta, kuin jalkapallo. Turvotti ja väänsi. Selluliittiä alkoi pikku hiljaa kertyä. Se kuuluu naisille, ajattelin. Vaivoistani oli tullut osa normaalia elämääni. Syytin vaivoistani kiirettä, geenejä ja liikkumattomuuttani.

Toukokuussa 2015 ystäväni sai minut puhuttua mukaansa Kehokuurille. Niin kaduin, että lupauduin lähteä mukaan. Kaduin paljon. Silkkaa hömpötystä ja rahanmenoa. Ajattelin, että teen 28 päivän kuurin ja se loppuu siihen. Ainoa motivaattorini oli ihoni. Ajattelin, että 2 vuotta antibioottia syöneenä, haluan kokeilla elämää ilman sitä myrkkyä. Haluan puhdistautua niistä kaikista moskista, mitä se on jättänyt elimistööni. Kehokuuri on elimistön puhdistuskuuri, jonka tavoitteena on solujen palautus "tehdasasetuksille".

Aloitin Kehokuurin. Olin HYVIN skeptinen. Missä ovat kaikki viljatuotteet? Miksi en saa yhtään syödä suolaa tai miksi en saa syödä perunaa, pastaa tai riisiä... Ravintolisiä? Miksi ihmeessä? En ole tarvinnut ennenkään, en tarvitse nyttenkään... Mutta kun ne kuuriin kuuluivat, oli ne "pakko" ottaa... Ensimmäiset päivät olivat helppoja. Sitten tuli pientä väsymistä ja ärtymistä, paikkoja särki... Jo alle viikossa huomasin, että en ole tarvinnut päänsärkyyni lääkettä, päätäni ei enää särkenyt! Ilmavaivat olivat poissa. Maha ei ollut kuin ilmapallo ja siihen ei satunut... Huomasin, että en kaipaa suklaata, jaksan olla paljon pirteämpi ilman sitä. Sentit vyötäröltä alkoivat karista. 10 cm kuukaudessa! Nälkää en kokenut ollenkaan, vaan päin vastoin tuntui, että koko ajan syön. Söin 4-5 kertaa päivässä kanaa/kalaa/kalkkunaa/kananmunaa ja lisäksi kasviksia ja hedelmää sekä prosessoimatonta jogurttia. Opin pikkuhiljaa käyttämään myös muita mausteita, kun suola. Nautin siitä, kun tein itse marinaadeja lihoille. Aloin maistamaan kasvikset eri tavalla. Minusta tuntui, että aloin maistamaan KAIKEN eri tavalla. Nautin ruokailuista ja siitä kuinka hyvälle se maistui. Makuaistini herkistyi ja palautui! Seurailin facebook ryhmästä toisten tekemiä ruokaohjeita ja kokeilin itsekin. Innostuin! Kaikki se mitä koin tuon ihmeellisen kuukauden aikana, saa vieläkin ihoni kananlihalle ja silmiini kyyneleet. Vaikka olin aluksi hyvin skeptinen koko kuuriin, mitä pidemmälle pääsin, sitä vahvemmin olin sitä mieltä, että onneksi lähdin mukaan.

28 päivän kuuri oli helppo. Minulla oli tarkat ruokaohjeet ja tarkat määrät, mutta entä sen jälkeen. Se olo, mikä minulle jäi Kehokuurista, en halunnut sitä pois. Kuin automaattisesti jatkoin tiettyjä opittuja tapoja. Opettelin kuuntelemaan kehoani, että mistä minun kehoni tykkää ja mistä ei. Huomasin, että maitotuotteet aiheuttavat minulle limaa, vaalea vilja turvottaa... Jätin pois päivittäisestä ruokavaliostani pois niitä tuotteita, jotka eivät juuri minulle sopineet ja syön niitä satunnaisesti. Minulle jäi päälle ateriarytmi, kasvisten syöminen entistä runsaampana ja monipuolisempana kuin aiemmin. Syön nykyään paljon enemmän hyvää proteiinia kuin ennen ja eri muodoissa ja eri tavalla valmistettuna. Opin syömään puhdasta ruokaa ja vältän lisäaineita, säilöntäaineita, makeutusaineita, turhaa suolaa, prosessoituja viljoja... Opin arvostamaan ravintolisien merkitystä ruokavaliossamme. Ymmärsin sen, että vaikka kuinka söisin monipuolisesti ruokaa, minun on vaikea saada ruoasta kaikki se, mitä tarvitsen. Ja huomaan eron omassa olossani ja kehossani.

En kadu sitä, että aloin Kehokuurille, vaikka aluksi olin sitä niin kovasti vastaan. Kadun ainoastaan sitä, että en ole aiemmin tehnyt sitä itselleni. Oloni on niin paljon parempi, energisempi, en tarvitse antibiootteja ihooni, en särkylääkkeitä päänsärkyyni, vatsaani ei satu, sitä ei turvota... Olen oppinut, että meitä EI KUULU turvottaa! Meitä EI KUULU närästää! Päiväunen tarve EI OLE normaalia kehontoimintaa! Selittämätön alakuloisuus EI KUULU ihmiselle! Selluliitti EI OLE naisten juttu! Aikaisemmin oireista oli tullut osa eläämäni ja hoidin pelkkiä oireita, en sitä perimmäistä syytä, mistä oireeni tulivat. Ennen luulin syöväni terveellisesti, mutta vasta Kehokuurilla opin kuuntelemaan omaa kehoani siinä, mitkä tuotteet minulle sopivat ja mitkä eivät. Jokainen meistä on yksilöllinen ja mitään yleispätevää diettiä ei ole olemassa. Jokaisen pitää oppia tuntemaan omaa kehoa ja kuuntelemaan sitä. Nyt kun tiedän, että suolistoni on paljon paremmassa kunnossa, tiedän, että syön puhdasta ruokaa ja ruokaa, joka sopii minun keholleni ja täydennän ravintoani laadukkailla luonnonmukaisilla ravintolisillä, voin niin hyvin. Olen niin onnellinen. Se saa minut herkistymään aina uudelleen ja uudelleen. Se saa minut kiinnostumaan ravitsemuksesta lisää ja lisää ja se saa halun auttaa myös toisia voimaan paremmin.

Tällä hetkellä olen saanut valmentaa useita ihmisiä Kehokuurilla ja olen niin onnellinen heidän tarinoistaan ja siitä, mitä Kehokuuri on heille tuonut. On ollut ilo jakaa saamaani tietoa toisille ja saada myös toisia voimaan paremmin.Pieniä asioita, joista tulee suuria asioita juuri näille ihmisille.

Tänään kävelin lasten kanssa metsässä ja ajattelin elämääni. Pilvinen sää muuttui aurinkoiseksi, väsyneet lapset evästelyn jälkeen taas energisiksi ja intoa täynnä oleviksi. Näin on käynyt myös minulle. Ja olen siitä niin onnellinen.

Onnellinen Anne